Uusi vuosi tuo vastaan paljon mainoksia ja tavoitteita uudesta, hoikemmasta elämästä. Kissojen ja koirien kohdalla tämä ei liity vain uuteen vuoteen vaan keskuudessamme on enenevissä määrin ylipainoisia ja suorastaan lihavia lemmikkejä. Näihin lukeutuvat valitettavasti myös marsut sekä kanit. Varsinkaan kanin ja marsun kohdalla liikunnalla on harvoin merkitystä siihen minkä mallinen kroppa eläimellä on, useimmiten syynä on lemmikille tarjottu ravinto eli liian tuhti ruokavalio. Pelkällä heinällä ja vedellä elävä jyrsijä tai kani harvemmin on ylipainoinen. Pelletit ja muut herkut lisäävät ravintoon energiaa, jota eläin ei sitten hyödynnäkään, vaan liika rasva kertyy elimistöön. Kanilla näitä näkee mm. helttana kaulalla ja marsut ovat usein omenan mallisia. Liiallinen rasvan kertyminen elimistöön rasittaa tietenkin myös näiden pikkukavereiden elimistöä, ihovaivat kaneilla kaulapussien alla sekä liiasta painosta johtuvat kantapäiden kulumat ovat jokapäiväisiä ongelmia. Kun takajaloissa kantapäiden ongelmat pääsevät pahoiksi, ei välttämättä paluuta takaisin normaaliin enää ole. Kivulias liikkuminen, tulehtunut iho ja pahimmillaan verta vuotavat jalat eivät enää parane.
Kanilla ja marsulla voidaan määrittää myös kehon kuntoluokkaa (BCS = Body Condition Scoring), samoin kuin kissalla ja koiralla. Erittäin laiha kani/marsu on silloin kun sen paino on yli 20% alle ihanteen. Sen kylkiluut, selkäranka ja lantio tuntuvat käteen pistävänä eikä luiden päällä ole rasvaa lainkaan. Myös lihakset ovat kuihtuneet tai niitä ei juuri ole. Ääripäässä on lihava kani/marsu, jolla on yli 15% liikaa painoa verrattuna ihannepainoon. Selkärankaa tai lantionluita ei löydy tunnustelulla eikä kylkiluita ole löydettävissä. Vatsalinja roikkuu sekä leviää kyljistä ulospäin. Tällaisilla kaneilla on usein nähtävissä myös voimakas kertymä rasvaa kaulalla. Näiden ääripäiden välissä on se normaalipainoinen kaveri. Normaalipainoa kanille on vaikea sanoa pelkän rodun perusteella ja marsunkin normaalipaino voi vaihdella paljonkin, useimmiten kuitenkin marsu-naaraat ovat uroksia pienempiä. Ihanteellinen paino on silloin kun kylkiluut, selkäranka ja lantion luut on tunnettavissa kevyesti painellen. Kylkiluiden päällä on ohutkerros rasvaa, jolloin kylkiluut löytyvät hyvin. Niitä ei tarvitse kaivaa eikä sormenpää ”putoa” kylkiluiden väliin ja vatsalinja on nähtävissä.